Mökkiviikonloppu - Paluu juuriin

Kirjoitan tätä blogipostausta Helsingissä, eilen päättyneen mökkiviikonlopun jälkeen. Tuntuu että kaikki vaikuttaa taas selkeältä elämässä ja tiedän mihin suuntaan. Toivotaan että tämä kevyt mielentila kestää vielä pitkälle työviikkoon asti.

Pitkään kaivattu mökkireissu toteutui kun perjantaina tuli lähdettyä bussilla kohti Saimaan vesistöä. Jotenkin aina mökille lähdettäessä jo bussissa istuessa pääsee virittäytymään mökkitunnelmaan. Laitoin tutun haaveilu-soittolistani rullaamaan ja väänsin penkkini makuuasentoon. Bussiasemalta lähdimme äitini kyydissä mökkiä kohti.

Heti ensimmäisenä mökille mentäessä laitoin puhelimen lentokone-tilaan. Tuntuu hyvältä päästä eroon kaupungin hektisestä elämästä. Laitoin puusaunan lämpenemään ja suuntasin hetkeksi metsään kävelylle. Jo parinkymmenen minuutin oleilu metsässä saa turhat, kaupungin hektisen elämän ruokkimat, energiaa syövät ajatukset hiljenemään ja tuntuu että oma ajatus saa taas paikkaansa pääkopassa. Perjantai-ilta mökillä menee yleensä saunoen, uiden, musiikkia kuunnellen ja syöden. Tämäkään perjantai ei ollut poikkeus tuohon nautinnolliseksi todettuun oleiluun.

Lauantaina heräsin ilman herätyskelloa, joskin jo yhdeksältä. Keväisen auringon keila tulvi iloiten vanhasta puukehyksisestä ikkunasta sisään, suoraan peiton alta törröttäviin varpaisiini. Kuinka ihanalta tuo aurinko taas tuntuukin pitkän talven jälkeen. Menin heti aamusta ulkoilemaan pihamaalle ja katsomaan aamuaurinkoa rantasaunan eteen. Totesin mielessäni että miten tärkeää on päästä mökille ajatuksia purkamaan. Tuntuu että kaikki luonnosta tulevat äänet ruokkivat sielua soinnuillaan. Tuona lauantaina tosin luonnon ääni tarkoitti lähinnä hiljaista järven yli kantavaa tuulen huminaa.

Päivällä tuli puuhasteltua pihahommien parissa ja leivottua mustikkapiirakkaa. Uppouduin myös useaksi tunniksi vintiltä löytämäni täällä pohjantähden alla-kirjan pariin. Illalla taas ruokaa, saunaa, avannossa uimista ja oleilua.

Moni kysyy aina että mitä teen mökillä. Usein aika menee pikku puuhien parissa, mietiskellen ja luonnossa liikkuen. Jännä juttu että perusasioiden tekeminen voi tuoda niin paljon kirkkaita, uusia ideoita pääkoppaan. Nuo ideat tulee kuin itsestään. Niitä on hyvä lähtä purkamaan kaupunkiin palatessa, nyt voi vain nauttia.

Sunnuntaina istahdin taas bussiin Lahdesta Helsinkiin. Entuudestaan tuttu mökin rauha oli vallannut mieleni ja ruumiini. Itsetietämykseni oli taas huipussaan ja olin täynnä energiaa. Tuntuu että mieli on taas palannut juurilleen ja karsinut turhia, kannattamattomia oksia pois.

Mukavaa viikkoa sinulle!